Ilmestyskirjanpito

Ilmestyskirjanpito on muuttanut

2010-09-18T17:15:00.003+03:00

Käytettävyysongelmien vuoksi tämä blogi on siirtynyt WordPress alustalle. Tervetuloa lukemaan Ilmestyskirjanpitoa WordPressissä.

This Blog has moved to WordPress due to poor usability. Welcome to Ilmestyskirjanpito in WordPress.

Mikä on yritys 2.0?

2010-08-28T13:17:00.008+03:00

Tällä hetkellä verkossa puhutaan paljon Enterprise 2.0:sta eli suomeksi yritys 2.0:sta. Termillä tarkoitetaan isoja yrityksiä, jotka toteuttavat yhteisöllisen median toimintatapoja ja käyttävät sosiaaliseen mediaan kategorisoituja työkaluja työssään, esimerkiksi Socialcastia ja Yammeria.

Heräsi kysymys. Mikä on Yritys 2.0? Mitä E2.0:lla tarkoitetaan? Millainen prosenttiosuuus työntekijöitä tarvitaan mukaan siirryttäessä vaiheesta E1.0 vaiheeseen E2.0 ja mitä silloin kokonaisuutena tehdään? Pääsääntöisesti yrityksissä tehdään yhteistyötä saman tavoitteen saavuttamiseksi, joten mitä varsinaista uutta tässä on? Voiko kaiken työn jakaa ryhmätöiksi, ja onko se järkevää? Jos minun pitää tehdä presentaatio, onko helpompaa tehdä se yksin, vai kerätä kuvat Jannelta, linkit Tiinalta, esimerkit Masalta ja tehdä itse tekstit? Mitä minun pitää tehdä vastavuoroisesti muille, kun syön heidän työaikaansa?

Ymmärrän E2.0:aa, jos se vähentää päällekkäin tehtävän työn määrää. Olisi kiinnostavaa kuulla ja nähdä esimerkkejä isoista, yli 5 000 työntekijän yrityksistä jossa tämä ajattelu on kattavasti vallalla ja toimintavat oikeassa hyötykäytössä. Tiimeissä varmaankin voidaan paikallisesti olla läpikotaisin E2.0, mutta suuremman mittakaavan skaalautuvuus kiinnostaisi. Sataan prosenttiin en usko päästävän missään yrityksessä. Joten, mikä prosenttiosuus tekee yrityksestä E2.0:n ja mitä yrityksessä silloin tehdään?

Millaiseksi työ muokkautuu tulevaisuudessa?

2010-06-17T11:17:00.005+03:00

Sain kutsun mennä puhumaan Helsingin kaupungille koulutus- ja konsultointipalveluja tuottavan Oiva-akatemian valmistujaisjuhlaan. Pyyntö oli puhua lyhyt juhlapuhe tulevaisuuden työstä, sosiaalisen median vaikutusten näkökulmasta tarkasteltuna.

Perehdyttyäni aiheeseen esitystä laatiessani olin innoissani, uinuva yhteiskuntatieteilijä minussa heräsi. Tätähän täytyy tutkia lisää! Sitran Advisor Riitta Nieminen-Sundellin digitaalisesta muistiinpanosta löytyi linkki Demos Helsingin tutkimukseen elinkeinoelämän osaamistarpeista, missä on niin paljon hyvää asiaa, että suosittelen raporttia luettavaksi vaikket tutkisikaan aihetta. Työ ja sen tulevaisuus koskettaa melko montaa meistä.

Ohessa oma pintaraapaisuni työn tulevaisuudesta. Haluan korostaa että kyseessä on todellakin vain palasia omasta nopeasti kootusta ajatelmastani siitä millaiseen suuntaan kehitys saattaa mennä. Millaisia ajatuksia esitys herättää?

Manicsia mukaellen: "This is my truth, tell me yours".

Sosiaalinen media ja tulevaisuuden työ

View more presentations from Marko Sykkö.

Verkossa on paljon hyödyllisiä työkaluja pk-yrityksille

2010-06-08T15:40:00.003+03:00

Intosome Harri Lakkalan esityksessä käydään läpi kattava kirjo pk-yrityksille sopivia digitaalisia työkaluja työn ja viestinnän helpottamiseksi. Esityksessä sivutaan myös MIBNET-verkostoa, mihin Promener Oy:kin kuuluu. Lue myös Kauppalehden juttu aiheesta.

Pk-yrityksen verkkotyökalut 19.5.2010

View more presentations from Harri Lakkala.

Sosiaalisen median mahdollisuudet julkiselle hallinnolle

2010-06-04T13:32:00.005+03:00

Tuija Aalto on toimittanut Oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikölle katsauksen sosiaalisen median mahdollisuuksista hallinnolle. Materiaali on tarkoitettu lähinnä sosiaalisen median taustoittamiseksi julkishallinnolle ja avuksi suunnitellessa organisaatioiden toimintaa sosiaalisessa mediassa.

Katsaukseen on koottu hallinnon edustajien ja asiantuntijoiden näkemyksiä sosiaalisen median mahdollisuuksista ja haasteista. Sen tarkoituksena on auttaa organisaatioita ja virkamiehiä suunnittelemaan toimintaansa ja rohkaista hyödyntämään sosiaalisen median palveluja.

Katsaus sosiaalisen median_mahdollisuudet_hallinnolle

View more documents from Tuija Aalto.

Ja kuten hyviin toimintatapoihin sosiaalisessa mediassa kuuluu, aineistoa päivitetään jatkuvasti ja kansalaisia kutsutaankin osallistumaan materiaalin kehittämiseen Kansanvalta.fi-sivustolla.

Seikkailuviikonloppu sosiaalisessa mediassa IRL

2010-05-25T14:25:00.011+03:00

Kuluneena viikonloppuna piti kiirettä kun lauantaina meni koko päivä SomeTime2010-tapaamisessa ja sunnuntaiaamuksi olin saanut sovittua jo kuukausia aiemmin sosiaalisen median koulutuksen Jyty-sihteereille.

Lauantai meni loistavasti aurinkoisessa säässä ja iloisissa in real life-tapaamistunnelmissa (IRL).

Kuvassa elävänä verkkohahmot @OskariUotinen, tämän blogin tuhertaja @marsyk ja Olli Kopakkala, alias @timore. Kuvan otti Kalle Rosenberg.

Sunnuntaiaamuna starttasin auton Tampereella, koska olimme joutuneet peruuttamaan perheen kanssa aikomamme hotelliviikonlopun Helsingissä. Aamulla 6.30 heräsin ja ajattelin käynnistellä koneen, tarkistaakseni että slidet aukeavat ja näyttävät edelleen siltä kuin toivoin. Mac käynnistyi, mutta jäi sinisen ruudun tilaan. Yritin aikani, kunnes oli pakko lähteä ajamaan Helsinkiin toimimattomaan koneen kera.

Zeus ei ollut myötämielinen vaan viskoi vihaisia kesäkuuroja niskaani minkä ukkoselta ja salamoinniltaan ehti. Aina välillä oli pakko pysähtyä kokeilemaan erilaisia näppäinyhdistelmiä käynnistyksen yhteyteen ja kysellä vinkkejä mahdollisilta aamuvirkuilta twitterissä.

Soittelin Helsingissä asuvat sukulaiset läpi, ei vastausta. Tilanne meni jo jännittäväksi, kunnes hieman ennen aiottua klo 9 esiintymisaikaa kurvasin appivanhempieni rohkaisemana sukulaisten parvekkeen alle kone kainalossa, nämä viattomat rauhallisen helluntaiaamun viettäjät pahanpäiväisesti säikäyttäen.

Sain lainakoneen ja olin ennen yllätyskyläilyäni saanut sovittua kollegan kanssa että hän konvertoi matkani aikana edellisiltana Dropboxiin tallentamani Keynotet PDF-muotoon. Kuvapitoinen setti oli kuitenkin niin suuri tiedosto, että kollegalta meni 10 min sen lataamiseen verkkoon ja minulta toinen mokoma sen lataamiseen verkosta lainakoneelle. Muutamaa steppaus & standup -numeroa myöhemmin päästiin aloittamaan ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, vain hieman myöhässä. Yleisö tykkäsi kovasti ja koki oppineensa paljon uutta, joskin liian kiireellisellä aikataululla.

Tilaisuus kuitenkin poiki useita pyyntöjä jatkotoimenpiteille, osalla väestä on tukala olo kun sosiaalinen media pyrkii eteen joka tuutista, eikä ole minkäänlaisia valmiuksia kohdata uutta. Joidenkin organisaatiossa on vanhoillinen työntekijäkunta, mutta uudistusmielinen johto. Eräs rouva tuli kertomaan isästään, joka halusi viimeisillä hetkillään nettiin ajanvietteeksi, mutta hoitokodin politiikka ja fasiliteetit eivät antaneet myöden. Ikämies järjesti itselleen läppärin ja mobiilin nettiyhteyden ja eleli tyytyväisenä elämänsä viimeiset hetket.

Keskustelimme myös ikääntymisestä, nyt työssäoleva väkihän suhtautuu nettiin ja sosiaaliseen mediaan tai mikä sen nimi tulevaisuudessa tuleekaan olemaan aivan eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Sosiaalinen internet tulee varmasti olemaan monen yksinäisen, ehkä liikuntavaikeuksista kärsivän ystävä ja yhdistäjä. Kohtahan me ollaan vanhoja.

Sosiaalinen media ja järjestötyö

View more presentations from Marko Sykkö.

Olemmeko me kehittyneet yhtään eteenpäin apinoista?

2010-05-24T11:06:00.006+03:00

Maanantaiaamuna pohtiessani hallittua muutosta tuli mieleen vanha tarina viidestä apinasta ja yhteisön toiminnasta. Keskustelimme myös twitterissä yrityksen epäonnistumisesta ja anteeksiannosta. Sanotaan että sosiaalinen media muuttaa toimintatapoja, mutta ovatko ihmiset valmiita siihen minkä tekniikka mahdollistaa?

Häkissä on aluksi viisi apinaa.
Laitetaan banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat banaanin alapuolelle. Jonkin ajan kuluttua joku apinoista lähtee kiipeämään banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, ruiskutetaan muita apinoita kylmällä vedellä.
Jonkin ajan kuluttua joku toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin – muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohtapuolin tikkaille pyrkivän apinan aikeet estetään muiden toimesta.

Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apina otetaan häkistä pois ja tilalle laitetaan
uusi. Uusi haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin. Kauhukseen se huomaa, että
muut käyvät sen kimppuun. Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla
vaihdettu apina osallistuu nyt kuritukseen innolla.

Näin toimitaan kaikkien alkuperäisten apinoiden kanssa. Joka kerta, kun uusi tulokas
yrittää tikkaille, muut kurittavat tätä. Useimmilla ei ole mitään käsitystä, miksi ne eivät
saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen. Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, ei yhtään häkissä olevaa apinaa ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania.

Miksi ei?

Koska niiden mielestä täällä on aina toimittu näin.

Ensimmäistä kertaa tarinaa lukiessani se tuntui jotenkin huvittavalta, toisella kertaa tuli hyvin surullinen olo. Miksi sen pitää mennä noin?

Muutoksen tekijä on siis yksinäinen Don Quijote organisaatiossa, ellei hän onnistu etenemään muutoksenhallinnan perusperiaatteita noudattaen, "elefantti syödään pala kerrallaan", muutosagenttien avustuksella eteenpäin, johdon tuki on saatava jne. Mutta kohtaako teoria käytännön, ja mikä on muutosvastarinnan määrä nykyorganisaatiossa? Elämme jatkuvassa muutoksessa muutenkin, kuinka paljon muutosta ihminen sietää ja millä aikasyklillä?

Social Media in B2B Companies

2010-05-11T10:48:00.001+03:00

Check out this SlideShare Presentation:

Social Media in B2B Companies

View more presentations from Marko Sykkö.

Perjantaina 23.4. keskustellaan sosiaalisesta mediasta yrittäjyydessä

2010-04-21T11:11:00.001+03:00

Olen saanut kunnian osallistua panelistina ITK10:een (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa), joka on on Suomen suurin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön konferenssi.

Perjantaiaamun paneelikeskustelussa aiheenamme on vuorovaikutustalous ja markkinointi. Ohessa tarkemmin perjantain ohjelmasta.

Sosiaalinen media yrittajyydessa_ryhma_a(2)

View more presentations from Marko Sykkö.

Twitter on nykyintiaanien savumerkit

2010-04-16T14:41:00.001+03:00

Pidin keskiviikkona 14.4.2010 presentaation Tehostamon aamiaistilaisuudessa sosiaalisesta mediasta tiedottajille. Tilaisuus sujui muuten mallikkaasti, mutta esitykselleni varattu puolitoistatuntinen loppui pahasti kesken. Aikaongelma johtui puhtaasti aiheen kiinnostavuudesta ja varsin puheliaista läsnäolijoista. Kiitokset kaikille läsnäolleille erinomaisista keskusteluista ja kysymyksistä!

Tämän blogauksen otsikossa oleva kommentti twitteristä tuli yleisöltä, mikä kuvaa hyvin sosiaalisen median toimintatapoja - vaikka minä "asiantuntijana" alustin tilaisuutta, tuli yhteistä viisautta yleisöltä, mikä vei meitä porukkana eteenpäin ymmärryksen tiellä. Ohessa esitykseni keskiviikolta.

Sosiaalinen media tiedottajan työssä

View more presentations from Marko Sykkö.

Twitter ja seuraajamäärät

2010-03-24T15:35:00.005+02:00

Voi olla että sohaisen nyt jotain pyhää kohtaa jonkun elämässä, mutta huomioni kiinnittyi seuraajamääriin twitterissä. Nehän vaihtelevat muutamasta seuraajasta muutamaan miljoonaan.

Itselläni on tätä kirjoittaessani 442 seuraajaa, joista suurimman osan katson "ansainneeni". Seuraajamääräni on kasvanut maltillisesti ja seuraan vähän enemmän tilejä kuin minua seurataan.

Seuraajia voi nimittäin hankkia helposti muutamilla kikoilla.

Ok, myönnetään - olen minäkin kikkaillut, mutta vain vähän. Ja ajattelin tekemäni toimien kuuluvan asiaan. Sain nimittäin muistaakseni #sometu-verkoston kautta vinkin/kutsun liittyä Twibeseihin. Twibes on listautumispalvelu, jossa voit liitttää käyttäjätunnuksesi erilaisille listoille. Voit myös kätevästi alkaa seurata haluamiasi listoja. Twibes tarjoaa yhdessä ikkunassa mahdollisuuden listautua 10 eri listalle. Listauduin koemielessä seitsemälle: Social media, technology, politics, blogging jne.

Seuraajia tuli jonkin verran, mutta ennenkaikkea huomasin listautumiseni multiploituneen melko mukavasti. Uusien seuraajien myötä sain kiitoksia siitä että olin lisännyt senjasen seuraajan sillejasille listalleni - mitä en ollut tehnyt. Joku listoja kuitenkin muokkasi, sillä ennenpitkää huomasin olevan 429 listalla!

Eilen "ystäväni" Adam from Twibes, listauspalvelun omistajafasilitaattori, joka järjestelee webinaareja, kutsuu keskusteluun ja antaa vinkkejä, vinkkasi minulle seuraajamäärien kasvattamisesta helposti. Palvelun nimi on Refollow. Olen käynyt palvelussa aiemminkin, @jarzkin vinkistä poistamassa seurattaviani, jotka eivät seuraa minua. Eilen kuitenkin kokeilin palvelua toisin päin, ja sehän osoittautui huikeaksi.

Palvelussa pystyy hakemaan kenen tahansa twitter-identiteetin seuraajat (ja paljon muuta), valitsemaan kerrallaan 100 seurattavaa ja alkaa seurata heitä. Boom! Pistin seurannat päälle parillesadalle ja johan alkoi meili laulaa uusia seuraajia. En tehnyt tätä omalle @marsyk -tililleni, nuo neljäsataa olivat tuolla jo eilenkin. ;)

Testailustani heräsi ajatus, että kun sosiaalinen media saavuttaa kriittisen massan ja sen myötä tietynlaisia lieveilmiöitä, miten vielä melko korkeana säilyneen sosmediamoraalin ja etiikan kanssa mahtaa käydä? Paljonko follow-unfollow toimintoja tullaan käyttämään väärin esimerkiksi yritysten kampanjoissa?

Taputuksia olkapäähän

2010-03-20T22:47:00.018+02:00

Hyvä fiilis,

olen saanut jo kahdesti taputuksia olkapäähäni tänä vuonna. Ensimmäinen helmikuussa, toinen tänään, maaliskuun 20. päivä. Taputtelijana oli järjestysmies. Syynä noin minuutin mittainen videokuvaus iPhonella väärässä paikassa. Ensimmäinen kuvausrike tapahtui Billy Talentin keikalla Helsingin jäähallissa. Toinen Tampereen Pakkahuoneella, Tomaatteja, tomaatteja! standup -komiikkafestivaalin illassa.

Kuvassa Heli Sutela Pakkahuoneen lavalla.

Olen 39-vuotias. Olen kokenut massavellonnan kauhunhetkiä Nirvanan keikan eturivissä Ruisrockissa 1992. Vaikka ensikokemus pelotti, yritin neljä vuotta myöhemmin uudestaan samassa paikassa , lavalla Red Hot Chilipeppers. Ei ole mun juttu. En tiedä artistia, joka saisi minut enää eturiviin. Led Zeppelin? Jim Carrey? Joku tietää iPhonen videoresoluution tarkat speksit, minä tiedän että kaikkien keikkojen hämärässä valaistuksessa se on huono. Ja olen siis nykyisin melko kaukana eturivistä.

Jäähallissa kuvasin noin minuutin, Pakkahuoneella noin 20 sekuntia. Hartwall Areenan keikoilla 70% yleisöstä tallentaa keikkaa jollain kannettavalla laitteella. Ja pitkään. Ja hyvä niin.

Miksi minä kuvasin? Miksi me kuvaamme?

Koska haluamme jakaa sen saman hyvän tilanteesta poissaoleville kavereillemme. Varastanko standup-ideoita? Teenkö bootlegejä? Ei minusta tule Sami Hedbergiä vaikka osaisin hänen settinsä ulkoa. iPhone 3G:täni parempia videotallenteita löytyy tukuttain, joten bootlegmarkkinat menivät siinä.

Järkkärit ja muut. Kuvaamme markkinoidaksemme idoleitamme tai uusia löytöjä. Hyvät esiintyjät ja hyvät jutut ansaitsevat tulla jaetuksi. Se ei ole livetilanteelta ja artistilta pois, päinvastoin. Kun kuvaan hyvän esiintyjän, haluan jakaa sen rinkini kanssa toivoen että hekin menevät katsomaan artistia, maksamalla lipun, kokemalla liven. Antakaa meidän kuvata. Kuvaaminen ei ole varastamista, se on markkinointia.

Timing is everything

2010-03-06T13:13:00.002+02:00

Capture the moment. Great presentation about perfect timing.

What A Split Second Looks Like

View more presentations from ePosVriende ePosVriende.

Perjantaina suunniteltiin vallankumousta

2010-03-05T13:15:00.006+02:00

Kaunis, aurinkoinen perjantaiaamu alkoi kotona flunssaisten poikien kanssa. Nuorempi oli valvottanut yön ja aamun matala kuume vaati vielä toisen vanhemman kotiinjääntiä. Minun vuoro.

Aamupalalla tarkistin twitterin, ja siellä silmään sattui Jani Muhosen tweetti: "Joko lakkautettaisiin puoluepolitiikka? RT @tommyrosenqvist: vastustaa demarien suunnitelmia tonnin opintomaksusta. http://bit.ly/9xHm82". Vastasin molemmille: "Politiikka on omien etujen ajamista", mistä pääsimme Katariina Muoniovaaran avustuksella kiinni ajatukseen #vallankumouksesta. Myös Esko Kilpi osallistui keskusteluun.

Oma kantani siis on että politiikka on omien etujen ajamista, mitä en rajoita ainoastaan edustukselliseen demokratiaan vaan kaikkiin organisaatioihin missä ihmiset toimivat ryhmissä. Yhtä lailla on karsittava omien etujen ajaminen työelämässä.

Askel taaksepäin.

Rehellisesti puhuen, kaikkihan me olemme itsekkäitä, ja ajamme viime kädessä omaa etuamme. Se vain pitäisi tehdä hieman kauaskantoisemmin kuin pikavoittoja, palkankorotuksia ja titteleitä pyytämällä. Oma etu toteutuu jossain vaiheessa kun saamme laajamittaisemman muutoksen parempaan liikkeelle.

Onko vallankumous jo alkanut?

Merkkejä muutoksesta on ilmassa. On avointa dataa, merkkejä rahatalouden muutoksesta avoimeen suuntaan ja koko sosiaalisen median kuviohan periaatteessa laskee demokratiaa sille tasolle mihin se määritelmien mukaan kuuluisi. Onko tässä siis kyse suuremmasta muutoksesta ja mitä sen toteutuminen vaatii?

Sosiaalinen media ja ohjeistukset

2010-02-27T13:32:00.010+02:00

Bongasin twitteristä Taloussanomien uutisen "Yhdysvaltain armeija sallii Twitterin", mikä pisti miettimään tuota ohjeistuspuolta. US Armyssa on varmasti käyty melkoinen kädenvääntö asiasta ja ohjeistusta sosiaalisessa mediassa toimimiseksi on uskoakseni kirjattu kiivaasti. Ohjeistukset ovat varmasti hyvästä. Ottaisin kuitenkin askeleen taaksepäin ajallisesti.

Kuvitellaanpa että armeijaan tulee uutena laitteena lankapuhelin ja faksi. Kirjoitetaanko nyt kirjalliset ohjeet, että puhelimeen ei sitten kerrota salaisuuksia ja salainen-tason dokumenttia ei faksata?

Pidän faksia paljon Twitteriä vaarallisempana tietoturvariskiä. Faksillahan voi fiksu sotamies Möttönen käydä hanskat kädessä faksaamassa sen kaikkein punaisimmalla merkityn salaisuuden, eikä kukaan tiedä kuka homman mokasi. Verkkoon sen sijaan jää aina jäljitettävä digitaalinen sormenjälki.

Me Tehostamossa puhumme ohjeistuksen sijaan ymmärryksen kasvattamisesta. Kerromme asiakkaille mistä on kyse, näytämme esimerkkejä ja havainnollistamme arkkitehtuureja, kytköksiä ja toimintatapoja. Olen itse nähnyt lyhyehkön Twitter-elämäni aikana melkoisen evoluution toiminnan suhteen. Ja onpa paikalle ilmestynyt somepoliisejakin, jotka räksyttävät ties mistä "väärästä" tavasta toimia.

Yhteisöllisyyden ajatus kärsii, jos jotkut tahot yrittävät ohjeistuksillaan rajata tekemistä. Ystävällinen opastaminen on ok. Tiukkapipoisuus rajaa - sillä siitä usein on kyse. "Ennen tehtiin näin." Yhteisö elää ja muokkautuu olemassaolonsa ja toimintansa yhteydessä. Se on demokratiaa.

Mitä mieltä? Ohjeet vai ei?

Karttakilpailu muuttui juuri jännittävämmäksi

2010-02-17T11:32:00.001+02:00

Kirjoitin viime viikolla Google Mapsin katunäkymän rantautumisesta Suomeen. Google Street view sai suomalaiset villiksi. Kaikki koti- ja vierasseudut perattiin, ja tuttuja hahmoja löytyi. Karttakilpailu on tänä päivänä kovaa, mikä on meidän kuluttajien kannalta aivan upea juttu.

Katsokaapa tämä Microsoftin hämmästyttävä demonstraatio Bing-kartoista, nyt viedään kartat aivan toiselle tasolle.

Hei me näytään kartalla!

2010-02-10T11:03:00.002+02:00

Isäni talo, sisareni talo, naapurin auto, naapurin rouvat leikkikentällä, vaimoni ja lapsemme vaunulenkillä.. kato, koirakin on päässyt kuvaan! Mistä Suomi puhuu? Google Maps tuli ja kuvasi Suomen. Jännää.

Parisen vuotta sitten työ/huvimatkalla Rukalla kollega katseli metsämaisemaa hotellin pihassa ja totesi ääneen että ”pian tämä kaikki on kuvattu”. Sen jälkeen keskustelimme hetken Googlen huikeasta tavoitteesta kerätä kaikki maailman data.

Ensimmäinen askel kaiken kuvaamiseen on nyt otettu, myös suomalaisten mielissä. Google Maps on toimittanut verkkoon ihasteltavaksi kauniita kesäisiä kuvia Suomesta. Hienon surinan Google sai aikaan, Twitterissä bongaillaan hassuimpia sattumuksia Gmapsin street viewstä ja tänään keskustelu jatkuu mediassa. Median näkökulma on turvallisuushakuinen, voiko ihmiset tunnistaa vaatteista ja mitä jos on menossa sukupuolitautien klinikalle juuri kun kuvausauto ajaa ohi. Aamulehden toimittaja hyppäsi tielle kun näki kuvausauton tulevan. On se kiva että Google liikutttaa.

Sosiaalinen media on vain viihdettä

2010-01-12T16:37:00.011+02:00

Kuulin tänään kysymyksen joka pisti miettimään. ”Miten ihmisillä on aikaa olla siellä sosiaalisessa mediassa, milloin he sitten tekevät töitä? -Minun aikani menee sähköposteihin vastaamiseen, en ehdi huvitella sosiaalisessa mediassa.” Kommentti on maamme eturivin korkeakoulun edustajan suusta. Ehdotin, että entäpä jos vähentäisit sähköpostien kirjoittamista, ja siirtyisit esimerkiksi keskustelufoorumin käyttöön, jossa 10 kysyjää saisi vastauksen samalla kertaa sen sijaan että jokaiselle vastataan joka kerta erikseen? Kaikkien aikaa säästyisi, ja lisäksi samansuuntaisia ongelmia kohdanneet voisivat löytää toisensa suoraan. Kuten arvasinkin seuraavan kommentin, kyse on melko henkilökohtaisista asioista, joita ei välttämättä sovi tuoda avoimille foorumeille.

Lynkkausmielialasta yhteistyöhön

Olen eri mieltä. Mitä sellaisia asioita opiskelumaailmassa on mistä ei voida avoimesti puhua verkossa? ”Opiskeluni eivät etene kun äidyin joululomalla laiskottelemaan ja jäi päälle?” Eihän tässä alkoholismia tai tendenssiä väkivaltaisuuteen olla tunnustamassa julkisesti. Hyvä esimerkki ”arkaluontoisten” asioiden käsittelemisestä verkossa niin että tieto hyödyntää useampaa kuin kahta keskustelun osapuolta, löytyy yrittäjämaailmasta. Suomen Yrittäjillä on valtakunnallinen tukiverkko jossa juuri niistä vaikemmista asioista puhutaan - osin nimimerkin suojissa, osin omalla nimellä. Ongelma tuodaan julki, ja asiantuntija vastaa - itse säästyin puhelinsoitolta ja meilivastauksen odottelemiselta kun kävin surfaamassa sivulla 10 minuuttia. Yrittäjälle jos jollekin on riski olla avoin huonosti menemisestä, sillä yrittäjän tapauksessa ei toimimattomasta bisneksestä voi syyttää ketään muuta, ei edes lorvinnan jumalia. Vaikka todellisuudessa olisi taloustaantuma taustavaikuttajana.

Ajatusmaailma kaipaa muutoksia

Aivojamme pitäisi nyt kääntää hieman positiivisempaan asentoon. On tehtävä asenteellinen muutos perisuomalaisesta toistemme kyttäämisestä ja vahingoniloisuudesta yhteistyön ja auttamisen maailmaan. Jos hieman viitsii ajatella, ja metaforisesti katsella suurta kuvaa - saattaa se hyvä tulla lyhyen tai pidemmän kierroksen jälkeen itselle, eli viime kädessä voi ajatella olevansa hyvinkin itsekäs auttaessaan muita, jos se helpottaa uhrautumista.

Twitterin 10 kultaista sääntöä

2009-12-21T14:21:00.006+02:00

Pysähdyin toviksi miettimään omaa twitterin käyttöäni ja kirjasin ylös muutamia toimintaohjeita twitterissä asioimiseksi. Otan mielelläni vastaan palautetta ja lisää hyviä ohjeita, mitä olet itse havainnut omassa twitter-elämässäsi.

Ole kohtelias - kiitä, huomioi, anna positiivista palautetta - kohtuuden puitteissa, älä vuolaa
Lue mitä tweettaat tai retweettaat - twitter-olemuksesi muodostuu sisällöstä mitä jaat, nopein ei aina ole paras - sisältö ratkaisee
Mieti, kuinka haluat profiloitua ja pysy profiilissasi sisällön suhteen
Kehitä itsellesi hyvä ja selkeä avatar - kuvasi on brändisi. Panosta kuvaan, äläkä vaihda kuvaa usein.
Muista kohtuus, viestien liiallinen tykittäminen häiritsee - viestejä tulee valtavasta määrästä lähteitä
Blokkaa spämmääjät, mutta älä blokkaa aiheetta, kuulin poliitikosta joka esti asiallisen seuraajansa - miksi, mitä salattavaa poliitikolla voisi olla?
Opettele #hashtagien käyttö - voit keskustella kiinnostavasta aiheesta isomman porukan kanssa
Tee listoja helpottaaksesi asioiden seuraamista ja jaa tietoasi muille
Osallistu #keskusteluihin, saat näkyvyyttä ja seuraajia
Päivitä seurattaviasi ja seuraajiasi aika ajoin

One more thing:

Lopeta twitterin käyttö kun huomaat etsiväsi saamastasi käyntikortista seuraa-painiketta.

Kohti sosiaalista mediavuotta 2010

2009-12-10T12:26:00.017+02:00

Kaikki elementit ovat ilmassa nyt sille että ensi vuonna suuri määrä yrityksiä hurahtaa sosiaaliseen mediaan. Hypetystä asian suhteen tapahtuu par'aikaa twitterissä, facebook-sivuja perustetaan, sosiaalisen median strategioita ja ohjeistuksia luodaan siellä täällä. Niitä jotka ovat "jäämässä somen ulkopuolelle" pelotellaan jälkeen jäämisestä, myynnin alenemisesta ja ties mistä. Ei saisi pelätä.

Saapas.

Kaiken uuden pelkääminen tai epäluuloisuus tuntematonta kohtaan on ihmisluonnolle täysin normaali ominaisuus. Mielestäni oikea tapa ei ole uhota keskustelupalstoilla että sinne vaan, uimaan oppii uimalla ja itte minäkin olen tieni löytänyt.

Meitä sosiaaliseen mediaan perehtyneitä ja siellä toimivia alkaa olla Suomessakin jo hyvä liuta. Meidän tulee nyt opettaa yrityksiä ja yhteisöjä uimaan. Kun uimaan kerran oppii, ei taito unohdu. Sitten voi pohtia käykö uimassa. Ja uiko hallissa, järvessä vai meressä.

Ja yksi tärkeä juttu, sosiaalinen media ei tule välittömästi korvaamaan kaikkea nykyistä viestintävälineistöä. Se tulee rinnalle ja myöhemmin jotain saattaa jäädä pois tai jokin toimintatapa saattaa muuttua, ehkä nykyistä paremmaksi. Mene ja tiedä.

Meidän konsulttien tehtävänä on jakaa tietoa, opastaa alkuun, kertoa tarvittavista muutoksista henkisellä puolella toimintatapoihin ja resurssitarpeisiin liittyen, kertoa työkaluista, ehdottaa sopivimpia ja opastaa alkuun hommassa. Ei se vaikeaa ole, mutta kun aikapula on kaikilla, on apu alkuun pääsemiseksi tarpeen monissa paikoissa. Ottakaa rohkeasti yhteyttä. Uimaan oppii opettelemalla. Ja melkoista aikasäästöä on, jos on opettaja ohjaamassa. Ensin alkeet, sitten vasta pellehypyt tai kilpauinti.

Ei perkele, minähän multitaskaan!

2009-11-29T14:44:00.010+02:00

Tietokonemaailmasta ihmisslangiin levinnyt multitasking vie ihmisen ennenaikaiseen hautaan. Ajattelin noin vielä viime lauantaihin saakka. Silloin jäin itselleni kiinni multitaskaamisesta eli monen asian yhtäaikaisesta suorittamisesta. No, tosiasiassa sitä tekevät nykyään kaikki ja ne jotka asiaa mainostavat, nostavat mielestäni vain omaa häntäänsä. Lapsiperheessä multsaus on itse asiassa perusosaamisvaatimus – enkä nyt korostakaan tässä sitä että yhtäaikaisesti syötin lapset, pesin pyykin, hoidin kissat ja syötin itsenikin. Lasten ollessa tv:n ääressä alkoi tiskipöytäkin kiiltää (hännännosto).

Varsinainen blogauskynnyksen ylittävä juttu tapahtui vasta klo 21.30 jälkeen kun olin saanut lapset nukkumaan. Vaimolle sattui kaksi pikkujoulua samalle viikonlopulle, jonka seurauksena itselleni avautui uudenlainen tilanne valita viihdepuoli viikonloppuna tuon parituntisen vapaa-ajan aikana. Normaalistihan tilanne on sosiaalinen, seurustelua vaimon kanssa, ehkä telkkaria, vieraita, tai jotain muuta.

Lauantaina tajusin että median käyttöni on muuttunut.

Avasin normaalisti television, ja päätin purkaa rockin historiaa digiboksilta. Rokkiohjelma innoitti minua niin että halusin jakaa kokemaani. Macbook syliin ja facebook auki. Siellä jo yksi kontakti jakoikin omia kokemuksiaan linkittämällä youtubea striimiinsä. Ja minä vastasin. Telkkari->YouTube->Facebook, taustalla surisi Twitter virtaansa TweetDeckistä ja aina jos jotakin kiintoisaa ilmeni, menin katsomaan. Quottauksia, kuulumisia, sosmediajuttua, lauantai-illan etenemistä ja niin edelleen visersi twitter ja minä parvessa mukana. Vaimolta tuli kuvallinen tervehdys viehättävästä naisseurueesta, minä vastasin videolla kotipoikien pikkujoulusta.

Ennen vanhaan mainosten aikaan mentiin jääkaapille tai vessaan. Nykyisin saatan mainoskatkolla vilkaista twitter-virran, sähköpostit tai käydä iPhonella facebookissa.

Kun ajattelin asiaa aloin hämmästellä tilannetta. Olin samaan aikaan sekä yksin että sosiaalisessa tilanteessa. Kesken illan nauratti suunnattomasti, kun yksi ystävistäni ilmoitti liittyneensä facebookissa ”Kalsarikännääminen on kivaa” –ryhmään. Juuri niin! That’s the point! Nykyään voit istua himassa ”pubissa” kaikkine kodin suomine etuineen mutta samaan aikaan ”olet myös pubin” sosiaalisessa tilanteessa!

Mahtavaako? No periaatteessa kyllä, mutta samanaikaisesti mielessä pyörii lastemme katselema Wall-E tulevaisuudenvisio vuodesta 2700, jossa robotit pyörittävät täysin valmista maailmaa ja ihmiset ovat lihavia palloja miellyttävissä leijuvissa tuoleissa , joihin olutta tulee käsiä taputtamalla. Tuoko on suunta? Sillä paljon me istumme nykyisin. Ja koneen ääressä. Onneksi olen juuri päässyt keventämisen makuun ja laihtunut kaksi kiloa. Aion tänäänkin lähteä lenkille tuota vesiräntäsadetta uhmaamaan. ;)

Tweetmobbing

2009-11-18T15:02:00.008+02:00

Keskustelimme tänään yhteistyökumppaneideni ja asiakkaiden kanssa esiintymisestä ja sosiaalisesta mediasta. Mielissämme oli vielä MindTrek 2009 ja Pekka Himasen esitys. Himasen esityksen aikana twitteriin perustettiin hashtag #stophimanen, joka sai alkunsa käsittääkseni tästä tweetistä:

Pekka Himanen just spoke 10 minutes to his own slide and not the audience - full of bullet points. #mindtrek.

Kuulin Himasen esityksestä myös pari muuta versiota, joiden mukaan esitys oli koskettava, hyvä ja ajatuksia herättävä. Niin tai näin, tämä "raadin edessä esiintyminen" ja pisteiden jako julkisesti näyttää nyt olevan päivän trendi. Sille on oma nimikin, tweetmobbing. Aiheesta hyvä blogiesimerkki Eero Leppäsen Rautasilta-blogissa Lapin Kansassa.

Sosiaalisen median implementointi

2009-11-17T00:05:00.020+02:00

Jälleen hyvä esitys oululaiselta koulutusteknologian asiantuntija ja digimedia-alan yrittäjä Harto Pönkältä. Sosiaalisen median käyttöönotto, pelisäännöt ja strategiat -paketti toimii hyvänä johdantona sosiaaliseen mediaan perehtyville ja siitä jo hieman tietäville.

Esitys on pidetty 16.11.2009 Oulun yliopiston kv. markkinointitiimille, ja se sisältää hyviä pointteja muun muassa asennemuutoksesta, toimenpiteistä ja välineistä sekä siitä tosiasiasta että sosiaalisessa mediassa verkostoituvat ihmiset, eivät brändit.

Siispä älä markkinoi, vaan sitouta! Hyvä esimerkki lentoyhtiön tavasta sitouttaa ihmiset markkinoimaan Twitterissä löytyy esimerkiksi Jet Blue -yhtiön virrasta.

Sosiaalisen median käyttöönotto, pelisäännöt ja strategiat

View more presentations from Harto Pönkä.

Käänteinen organisaatio ja eläkeläiset strategian luonnissa

2009-11-10T12:47:00.032+02:00

Osallistuin viime viikolla Dazzlen järjestämään workshoppiin Suomen tulevaisuudesta. Bongasin tilaisuuden yrityksen tulevaisuusjohtaja Vesa Auvisen tweetistä Twitterissä, ja päätin lähteä katsomaan. Kannatti, tilaisuus oli hyvin fasilitoitu ja ideointi samassa ryhmässä muun muassa Suomen Microsoftin toimitusjohtaja Ari Rahkosen kanssa pilkkijakkaralla istuen oli hauska kokemus.

Päivän antina nousi hienoja ajatuksia työelämän muutoksesta, uusista tavoista luoda strategiaa sekä tuoreita näkökulmia johtajuuteen. Joita jalostetttiin illan ja seuraavan päivän aikana eteenpäin, ja joista parhaat lähtevät Aalto-yliopiston jatkojalostukseen ja toteutukseen. Nyt kun sosiaalinen media muokkaa ajatusmaailmaamme s o s i a a l i s e m m a k s i, muokkautuvat myös työelämän toiminta- ja ajatustavat.

Naapuriporukka viereisestä pilkkiringistä heitti meille haasteen: miten työpäivästä luodaan sellainen, että töistä tullessasi olet virkeämpi kuin sinne mennessäsi? Hmm. Vastasimme haasteeseen parhaamme mukaan, tehtävämme "millainen on tulevaisuuden johtaja?" mielessä.

Keskusteluissa esille nousi muun muassa Ricardo Semlerin johtama yritys Semco, jossa oli toteutettu käänteisen organisaation ajatus. Käänteisessä organisaatiossa työntekijät valitsevat esimiehensä. Ennen sitä työntekijät haastattelevat tulevat esimiehensä, jotka tulee hyväksyä kaikkien alaisten toimesta ennen virkaan astumista. Ja evaluointia tehdään puolen vuoden välein. Semcossa myös kannustetaan työtehtävien kierrättämiseen, jolloin kuka tahansa voi nousta johtajaksi, ja myös siirtyä sieltä muihin tehtäviin samassa organisaatossa.

Toinen innostava ajatus oli eläkeläisten mukaan ottaminen strategian luomiseen. Kuinka monessa nykyorganisaatiossa oikeasti hyödynnetään iäkkäämpien tai jo eläkkeelle jääneiden työntekijöiden valtavaa tietopääomaa? Tiedon periyttäminen on vaativa konkreettinen prosessi, joka hyödyttää organisaatiota suunnattomasti. Strategian aikajänteestä pohdimme lisäksi, onko se riittävän pitkä. Tulevaisuudessa strategiaa tullaan myös tekemään yhdessä asiakkaan kanssa, ja jo nyt nähtävästi menestysorganisaatioita ovat ne jotka osaavat soveltaa softapuolelta tuttua open/close-periaatetta sopivassa suhteessa strategian laadinnassaan.

Tuli lama kultainen

2009-10-29T11:30:00.029+02:00

Jari Sarasvuo sovelsi taannoin hienosti jouluista mainoslausetta Tule lama kultainen ja niinhän siinä sitten kävi, että toive toteutui ja vaikutukset levisivät laajalle. Ruikutusta aiheesta on kuulunut tarpeeksi, minä näen tässä taantumassa paljon hyvää. Peratessani pikaisesti ystäväpiiriäni, huomasin että parikin kaveria on päässyt sapatille huoltamaan vanhoja urkuja ja soittotaitojaan, urheilemaan terveytensä kuntoon, takaisin valokuvaharrastuksen pariin, nuori yrittäjä on voinut keskittyä pieneen tyttäreensä aiemman asiakkaan projekteissa asustelun sijaan, ja niin edelleen. Itse olen nauttinut menopaussin suomasta hengähdyshetkestä rauhallisemmassa työympäristössä.

Hetkeksi helpottunut elämä on mukavaa, mutta varsinaiseksi laman ansioksi näen sen että maailma tuntuu olevan nyt oikeasti suuressa murroksessa. Kaikenmaailman osallistumiseen kannustavaa Protomoa, Demolaa, ja Hubia syntyy kuin sieniä sateella, yrittäjyys on muodostunut trendiksi ja vanhoja valtarakenteita halutaan muuttaa oikeasti demokraattisempaan suuntaan.

Palo rinnassani tähän kohinaan syntyi kahdesta kipinästä. Ensimmäinen oli Umair Haquen heinäkuinen kirjoitus Harvardin businessblogissa, jossa haluttiin pistää ”välit poikki maailman valtaapitävien vanhusten kanssa”. The Generation M Manifesto-kirjoituksessaan Haque tykittää kunnolla. Nopean kasvun, lihavien CEO-SUV-kuskien sijaan M-sukupolvi haluaa hidastaa, olla tekemisissään parempi ja tuottaa laatua. Likaisen politikoinnin sijaan halutaan tehdä autenttista, syvää demokratiaa haastamalla kaikki eilispäivän itsekäs tekeminen – reiluudella, avoimuudella ja osaamisen arvostamisella. M-sukupolvi tarkoittaa muutosta. A movement for meaningfull stuff that matters the most, kuten Haque asian ilmaisee.

Toinen kicksejä harmaaseen arkeen antanut asia on Dazzle-nimisen valmennusyrityksen marraskuulle 2009 järjestämä winference-seminaariworkshop Helsingissä. Jo tilaisuuden outo nimi “Winference” on mainio. Kyseessä on tiivis, kahden vuorokauden mittainen löytöretki Suomen ja suomalaisten yritysten ja organisaatioiden tulevaisuuden menestystekijöihin. Homma alkaa keskiviikkona 4.11. klo 12 ja kestää puolille öin jatkuen siitä edelleen seuraavana aamuna klo 8.30. Mukana on kovia nimiä Nokialta Ylelle, ja innostava on myös tapahtuman hinnoittelu. Maksat kokemasi hyödyn mukaan 0-500 euroa. Lasku haluamallesi summalle lähetetään sinulle viikon kuluessa tilaisuuden päättymisestä. Ja mahdollinen tuotto luvataan käyttää ideoitujen kohteiden toteuttamiseen. Näin se pitää tehdä.

Lopuksi ajateltavaa videon muodossa. Viva la Mediarevolución!

Olipa korkea kynnys

2009-10-27T13:49:00.005+02:00

Blogin avaamista tuli sitten mietittyä pitkä tovi. Kynnys aloittamiseen nousi ja nousi, kunnes lopulta otin höylän käteen ja madalsin sen taas järkevälle tasolle. Ei tämä nyt ihmeitä vaadi. Mutta kun se on julkinen.

Asiaan mennään esiintymisen kautta. Tällä hetkellä presentaatioiden pitämisessä vallalla on slidejen vähentäminen. Hyvä puhe futaa, liika esitysmateriaali puuduttaa. Omasta mielestäni tarvitaan molemmat. Puhe läsnäoleville, slidet tarpeen mukaan tueksi, sekä niille jotka eivät pääse paikalle tai lukevat mieluummin verkosta.

Itseni täytyy työstää esityskelmuja erinäisistä syistä, siksi päädyin pohtimaan millä välineellä luon kalvoni? Ostaessani MacBookin noin vuosi sitten olin vielä sen verran jälkeenjäänyt ajatusmaailmaltani, että vaadin toimistomateriaalin tuotannolta yhteensopivuutta. Päädyin kalleimpaan, Office 2008:aan.

Nyt olen kuitenkin miettinyt, ettei kaiketi ohjelmistolla ole merkitystä yhteensopivuuden kannalta, kun kaikki on kuitenkin verkossa. Käytettävyys ratkaisee. Täten mietin iLifen hankkimista, onhan Applen Keynoteja aina kiva katsella. Pilveen tallentaminen ja kaiken pitäminen verkossa on myös nykyinen trendi, mutta verkkoon ei aina pääse ja toisaalta haluan vielä luoda rauhassa tässä ja nyt, paikallisesti.

Esimerkiksi 280Slides tarjoaa näppärän verkkoalustan kelmujen laatimiseksi/tuomiseksi/viemiseksi, mutta edellä mainitsemani rajoittunut suhtautuminen verkon saatavuuteen asettaa ajattelun backupista takaraivoon sikäli vahvasti, etten tohdi punastella asiakkaan edessä presentaatiottomana verkko-ongelmien vuoksi. Tai ehkä se olisikin juuri se hyvä harjoitus kelvollisen esityksen pitämiseksi vain omaa persoonaansa hyödyntäen.