tiistai, 25. toukokuuta 2010

Seikkailuviikonloppu sosiaalisessa mediassa IRL

Kuluneena viikonloppuna piti kiirettä kun lauantaina meni koko päivä SomeTime2010-tapaamisessa ja sunnuntaiaamuksi olin saanut sovittua jo kuukausia aiemmin sosiaalisen median koulutuksen Jyty-sihteereille.

Lauantai meni loistavasti aurinkoisessa säässä ja iloisissa in real life-tapaamistunnelmissa (IRL).


Kuvassa elävänä verkkohahmot @OskariUotinen, tämän blogin tuhertaja @marsyk ja Olli Kopakkala, alias @timore. Kuvan otti Kalle Rosenberg.

Sunnuntaiaamuna starttasin auton Tampereella, koska olimme joutuneet peruuttamaan perheen kanssa aikomamme hotelliviikonlopun Helsingissä. Aamulla 6.30 heräsin ja ajattelin käynnistellä koneen, tarkistaakseni että slidet aukeavat ja näyttävät edelleen siltä kuin toivoin. Mac käynnistyi, mutta jäi sinisen ruudun tilaan. Yritin aikani, kunnes oli pakko lähteä ajamaan Helsinkiin toimimattomaan koneen kera.

Zeus ei ollut myötämielinen vaan viskoi vihaisia kesäkuuroja niskaani minkä ukkoselta ja salamoinniltaan ehti. Aina välillä oli pakko pysähtyä kokeilemaan erilaisia näppäinyhdistelmiä käynnistyksen yhteyteen ja kysellä vinkkejä mahdollisilta aamuvirkuilta twitterissä.

Soittelin Helsingissä asuvat sukulaiset läpi, ei vastausta. Tilanne meni jo jännittäväksi, kunnes hieman ennen aiottua klo 9 esiintymisaikaa kurvasin appivanhempieni rohkaisemana sukulaisten parvekkeen alle kone kainalossa, nämä viattomat rauhallisen helluntaiaamun viettäjät pahanpäiväisesti säikäyttäen.

Sain lainakoneen ja olin ennen yllätyskyläilyäni saanut sovittua kollegan kanssa että hän konvertoi matkani aikana edellisiltana Dropboxiin tallentamani Keynotet PDF-muotoon. Kuvapitoinen setti oli kuitenkin niin suuri tiedosto, että kollegalta meni 10 min sen lataamiseen verkkoon ja minulta toinen mokoma sen lataamiseen verkosta lainakoneelle. Muutamaa steppaus & standup -numeroa myöhemmin päästiin aloittamaan ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, vain hieman myöhässä. Yleisö tykkäsi kovasti ja koki oppineensa paljon uutta, joskin liian kiireellisellä aikataululla.

Tilaisuus kuitenkin poiki useita pyyntöjä jatkotoimenpiteille, osalla väestä on tukala olo kun sosiaalinen media pyrkii eteen joka tuutista, eikä ole minkäänlaisia valmiuksia kohdata uutta. Joidenkin organisaatiossa on vanhoillinen työntekijäkunta, mutta uudistusmielinen johto. Eräs rouva tuli kertomaan isästään, joka halusi viimeisillä hetkillään nettiin ajanvietteeksi, mutta hoitokodin politiikka ja fasiliteetit eivät antaneet myöden. Ikämies järjesti itselleen läppärin ja mobiilin nettiyhteyden ja eleli tyytyväisenä elämänsä viimeiset hetket.

Keskustelimme myös ikääntymisestä, nyt työssäoleva väkihän suhtautuu nettiin ja sosiaaliseen mediaan tai mikä sen nimi tulevaisuudessa tuleekaan olemaan aivan eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Sosiaalinen internet tulee varmasti olemaan monen yksinäisen, ehkä liikuntavaikeuksista kärsivän ystävä ja yhdistäjä. Kohtahan me ollaan vanhoja.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti