Bongasin twitteristä Taloussanomien uutisen "Yhdysvaltain armeija sallii Twitterin", mikä pisti miettimään tuota ohjeistuspuolta. US Armyssa on varmasti käyty melkoinen kädenvääntö asiasta ja ohjeistusta sosiaalisessa mediassa toimimiseksi on uskoakseni kirjattu kiivaasti. Ohjeistukset ovat varmasti hyvästä. Ottaisin kuitenkin askeleen taaksepäin ajallisesti.
Kuvitellaanpa että armeijaan tulee uutena laitteena lankapuhelin ja faksi. Kirjoitetaanko nyt kirjalliset ohjeet, että puhelimeen ei sitten kerrota salaisuuksia ja salainen-tason dokumenttia ei faksata?
Pidän faksia paljon Twitteriä vaarallisempana tietoturvariskiä. Faksillahan voi fiksu sotamies Möttönen käydä hanskat kädessä faksaamassa sen kaikkein punaisimmalla merkityn salaisuuden, eikä kukaan tiedä kuka homman mokasi. Verkkoon sen sijaan jää aina jäljitettävä digitaalinen sormenjälki.
Me Tehostamossa puhumme ohjeistuksen sijaan ymmärryksen kasvattamisesta. Kerromme asiakkaille mistä on kyse, näytämme esimerkkejä ja havainnollistamme arkkitehtuureja, kytköksiä ja toimintatapoja. Olen itse nähnyt lyhyehkön Twitter-elämäni aikana melkoisen evoluution toiminnan suhteen. Ja onpa paikalle ilmestynyt somepoliisejakin, jotka räksyttävät ties mistä "väärästä" tavasta toimia.
Yhteisöllisyyden ajatus kärsii, jos jotkut tahot yrittävät ohjeistuksillaan rajata tekemistä. Ystävällinen opastaminen on ok. Tiukkapipoisuus rajaa - sillä siitä usein on kyse. "Ennen tehtiin näin." Yhteisö elää ja muokkautuu olemassaolonsa ja toimintansa yhteydessä. Se on demokratiaa.
Mitä mieltä? Ohjeet vai ei?
Tekstit
Hyvää pohdintaa! Olen samaa mieltä kommenteistasi. Sääntöjen ja väärien tapojen listaaminen ja niistä räksyttäminen ei kannusta osallistumiseen, kokeilemiseen, luottamuksen rakentumiseen, vastuun kantamiseen, itsenäiseen ja luovaan ajatteluun, tiedon jakamiseen ja vuorovaikutukseen. Sellaista ohjeistusta joka lisää ymmärrystä sosiaalisen median mahdollisuuksista on kuitenkin hyvä tarjota.
VastaaPoistaJa itse olen yhteisten pelisääntöjen vakaa kannattaja kaikessa tavoitteellisessa yhteisöllisessä työskentelyssä. Kun yhdessä puhutaan auki yhteiset pelisäännöt eli yhteiset tavat toimia, luodaan toimintakulttuuria jossa toisia arvostetaan ja rakennetaan samalla keskinäistä luottamusta. Minulla on runsas kokemus erilaisten ryhmien vetäjänä ja pidän kaiken ryhmätyöskentelyn onnistumisena keskeisenä asiana yhteisistä pelisäännöistä keskustelun ja sopimisen.
Hyvä kirjoitus, kiitos Marko! Kannatan ohjeistuksia, mutta rakentavassa hengessä. "Sinulla on mahdollisuudet tähän" mielummin kuin "älä tee näin".
VastaaPoista@silkcharm eli Laurel Papworth on kattavasti kerännyt eri organisaatioiden ohjeistuksia sivuilleen. Loppupäätelmänä oli, että paras lopputulos syntyy, jos some-politiikat luodaan yhteistyössä käyttäjien kanssa.
IBM:n policyä käytetään usein case-esimerkkinä. Siinä ollaan hyvin sallivia ja kehotetaan somen mahdollisuuksiin, mutta mainitaan kuitenkin "don't forget your day job".
Yllättävän moni noista yhdysvaltalaisisten organisaatioiden some-ohjeistuksista on ihan avoimesti näkyvissä netissä. Onkohan yksikään suomalaisorganisaatio laittanut omaa ohjeistustaan vielä julkiseen jakoon?
Hyvää pohdintaa ja kommentteja. Sama aihepiiri on ollut mielessä ja työn alla.
VastaaPoistaKun olen pitänyt some-esittelytilaisuuksissa tavoitteena valaista someperiaatteita, kaipaavat kuulijat usein jotain selkeää. Some on monimuotoisuudessaan hankala. Erilaiset listat ja sääntökokoelmat ovat kysyttyjä. Hankalaa vain on se, että kymmenen kohdan Twitter-ohjeet eivät toimi Facebookissa sellaisenaan, blogiohjeita ei voi täysin siirtää wikityöskentelyyn jne.
Periaatteiden tasolla liikkuvat ohjeet koetaan liian abstrakteina. Sama oppimisen siirtovaikutuksen ongelma tulee vastaan kuin muutenkin uuden oppimisessa. Soveltaminen käyttöyhteydestä toiseen vaatii lisävaivaa.
Ilmeisesti tähän pohjautuvat monesti kuulemani toiveet siitä, että pitäisi valita organisaation virallisesti valitsemat somepalvelut tai että Opetushallituksen pitäisi tehdä valtakunnallinen valinta. Sitten ohjeistus valittujen palveluiden käyttöön.
Some on hankala, muuttuu koko ajan. Siksi yritän edelleen valaista yleisiä toimintaperiaatteita. Joidenkin mielestä some on vain kasa työvälineitä. Itse en tulkitse näin. Kyse on todella syvälle menevästä toimintakulttuuriin muutoksesta.
Kiitos hyvistä kommenteistanne. Itse olen hieman surullisena katsellut vierestä, kun ohjeet on hienosti kirjattu yrityksissä, aikaa kuluu ja ne jäävät seinäpaperiksi. Kukaan ei ota omistajuutta, ja edelleen ulkopuolisilta kysellään miten tulisi toimia. Ohjeistuksen kirjoittamisen jälkeen ne pitää implementoida, ottaa käytöön, sopia roolijaosta, testata käytännössä ja kehittää edelleen.
VastaaPoistaKiitos hyvistä vinkeistä Miia, täytyypä tutustua tuohon Papworthiin ja alkaa seurata @silkcharmia.
Uskon myös että ohjeistus on hyvä olla olemassa, siinäkin mielessä että organisaatio ottaa virallisen kannan aiheeseen.
VastaaPoistaOlin mukana luomassa aikoinaan Nokian SoMe-ohjeistusta hyvin osallistavalla mallilla. Moni organisaatio ei välttämättä ole kuitenkaan valmis vastaavaan prosessiin kulttuurinsa vuoksi joten yleensä suosittelen kuitenkin ohjeistuksen luomista workshopin pohjalta, johon kutsutaan mukaan eri ryhmien edustajat (viestintä, HR, IT, jne).
Kuten Anne totesi SoMe on liikkuva maali ja palvelut tulevat vaihtumaan nopeastikin (kuka enää käyttää MySpacea?). Ohjeistuksen täytyy siinä mielessä olla aika yleinen ja komppaan Miaa siinä että sen tulisi olla myös rohkaiseva ja tarjota käytännön vinkkejä.
Tärkeintä on kuitenkin viedä ohjeistus myös käytäntöön ettei sille vain käy kuten strategialle josta kukaan ei ole kuullutkaan. Eli ohjeistuksen tekeminen on askel matkalla yrityksen toimintatapojen muuttamiseen, eikä se saisi olla ainoa otettava askel.