Kuulin tänään kysymyksen joka pisti miettimään. ”Miten ihmisillä on aikaa olla siellä sosiaalisessa mediassa, milloin he sitten tekevät töitä? -Minun aikani menee sähköposteihin vastaamiseen, en ehdi huvitella sosiaalisessa mediassa.” Kommentti on maamme eturivin korkeakoulun edustajan suusta. Ehdotin, että entäpä jos vähentäisit sähköpostien kirjoittamista, ja siirtyisit esimerkiksi keskustelufoorumin käyttöön, jossa 10 kysyjää saisi vastauksen samalla kertaa sen sijaan että jokaiselle vastataan joka kerta erikseen? Kaikkien aikaa säästyisi, ja lisäksi samansuuntaisia ongelmia kohdanneet voisivat löytää toisensa suoraan. Kuten arvasinkin seuraavan kommentin, kyse on melko henkilökohtaisista asioista, joita ei välttämättä sovi tuoda avoimille foorumeille.
Lynkkausmielialasta yhteistyöhön
Olen eri mieltä. Mitä sellaisia asioita opiskelumaailmassa on mistä ei voida avoimesti puhua verkossa? ”Opiskeluni eivät etene kun äidyin joululomalla laiskottelemaan ja jäi päälle?” Eihän tässä alkoholismia tai tendenssiä väkivaltaisuuteen olla tunnustamassa julkisesti. Hyvä esimerkki ”arkaluontoisten” asioiden käsittelemisestä verkossa niin että tieto hyödyntää useampaa kuin kahta keskustelun osapuolta, löytyy yrittäjämaailmasta. Suomen Yrittäjillä on valtakunnallinen tukiverkko jossa juuri niistä vaikemmista asioista puhutaan - osin nimimerkin suojissa, osin omalla nimellä. Ongelma tuodaan julki, ja asiantuntija vastaa - itse säästyin puhelinsoitolta ja meilivastauksen odottelemiselta kun kävin surfaamassa sivulla 10 minuuttia. Yrittäjälle jos jollekin on riski olla avoin huonosti menemisestä, sillä yrittäjän tapauksessa ei toimimattomasta bisneksestä voi syyttää ketään muuta, ei edes lorvinnan jumalia. Vaikka todellisuudessa olisi taloustaantuma taustavaikuttajana.
Ajatusmaailma kaipaa muutoksia
Aivojamme pitäisi nyt kääntää hieman positiivisempaan asentoon. On tehtävä asenteellinen muutos perisuomalaisesta toistemme kyttäämisestä ja vahingoniloisuudesta yhteistyön ja auttamisen maailmaan. Jos hieman viitsii ajatella, ja metaforisesti katsella suurta kuvaa - saattaa se hyvä tulla lyhyen tai pidemmän kierroksen jälkeen itselle, eli viime kädessä voi ajatella olevansa hyvinkin itsekäs auttaessaan muita, jos se helpottaa uhrautumista.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti